Ihan alkuun pitää myöntää eräs asia: olin äskettäin puhelinmyyjänä kaksi ja puoli kuukautta. Puhelinmyyjänä pyrin olemaan rehellinen ja ajattelemaan asiakasta. Firma, jossa töitä tein, ei ollut mitenkään epärehellinen, ja itse asiassa työajastani jäi melko positiivinen kuva. Tosin tämä oli hyvän työyhteisön ansiota, ei niinkään työn sisällön. Puhelinmyyjien työtä kun ei pahemmin arvosteta.

Tämä puhelinmyyjänä vietetty aika sai minut miettimään, kuinka erilaisia myyjiä onkaan olemassa. Vaikka itse pyrin noudattamaan kaikkia hyviä tapoja, eräät myyjät tuntuvat luottavan kyseenalaisempiin keinoihin. Esimerkiksi sain äskettäin soiton, jossa puhelinmyyjä vakuutti, että olen ollut hyvä asiakas ja saan lehden, josta on maksettu maksut minulle valmiiksi. En tietenkään mennyt lankaan vaan kysyin todellista hintaa. Siihen puhelinmyyjä vastasi jo totuudenmukaisesti, ja kertoi jostain “käsittely”maksusta tai vastaavasta. Se olisi useampia euroja kuukaudessa. Käytännössä olisin siis joutunut maksamaan lehdestä kuitenkin useampia kymmeniä euroja vuodessa - myönnettäköön toki, että tarjous oli kohtuullinen.

Ajattelin, että olisi mukavaa kuulla muidenkin puhelinmyyjien yrityksiä myydä tavaraa. Päätin tehdä testin. Otan jonkin kuukausimaksuttoman liittymän ja tökkään sim-kortin vanhaan kännykkääni. Sen jälkeen levittelen puhelinnumeroa siten, että mahdollisimman moni puhelinmyyjä saa sen tietoonsa. Sitten vain kuuntelen myyntitaktiikoita. Pyrin tällä sivulla kertomaan testini etenemisestä.

Tiistai 6. marraskuuta:

• Tilaan Kolumbuksen KK-liittymän (testiä ei voi oikein aloittaa ennen kuin liittymä saapuu, voi siis hetki tässä vaiheessa mennä…)

Tiistai 20. marraskuuta:

• Toinen soitto Kolumbuksen asiakaspalveluun paljastaa, ettei kyseistä tilausta ole otettu vastaan. Käyn sopimassa liittymäasiat liikkeessä, jossa arvioidaan liittymän olevan parissa päivässä käyttökelpoinen. Kolumbuksen etämyynti rulettaa.
• Saan tietää tulevan numeron. Osallistun sillä kilpailuihin netissä.